Tokoilemassa Elinan johdolla

Oltiin tänään taas Elina Jänesniemen toko-koulutuksessa Jarmon kanssa ja tulin taas todenneeksi, miten paljon uutta intoa saa näistä koulutuspäivistä saa kotona treenaamiseen ja miten hyvä hermon lepuutushetkiä ne on arjen keskellä.

Olin taas tosi tyytyväinen Jaskan käytökseen, ottaen huomioon että jaska on pieni russeliuros, jolla on ihanasti kevättä rinnassa. Jalmari pysyi tosi hyvin lähellä ja odotti suhteellisen kuuliaisesti seuraavaa harjoitusta Elinan selittäessä minulle asioita.

Muutaman kerran Jaska unohtui hajun perään, mutta kun tajusi, että emäntä katoaa aina paikalta, kun unohtuu haahuilemaan poju valpastui ja alkoi seurata mukana kuin kärpänen haaskassa ;). Jaskalla on tosi hyvä kontakti nuoreksi terrieriurokseksi ja verratessa Räyhään ja paljon potentiaalia hyväksi harrastuskoiraksi. Jaskahan on virallisesti vanhempieni ja sisareni koira, mutta toistaiseksi treenikärpänen ei ole puraissut sisartani, joten Jarmo saa kulkea meidän mukana treeneissä.

Harjoiteltiin tänään seuraamista, seuraamisen liikkeellelähtöä ja paikkaa sekä askelia. Jalmari oli ihan super, tosi hyvässä kontaktissa! Mun täytyy vaan itse muistaa, että palkkaan vauhdista enkä pysähdy ja palkkaa sekä lähden heti suoraan paikalle ohjaamisesta kävelemään ilman stoppia.

Askeleet sivulle oli mulle hankala, menin jaloistani ihan solmuun ja pidin palkkaavaa kättä väärinperin kädessä, kun piti johdattaa Jarmo liikkeen läpi. Kunhan itse ensin sain liikkeestä kiinni Jarmo seurasi kuuliaisesti mukana. Sain neuvoksi lähteä ensin itse harjoittelemaan sivuaskeleita peilin edessä, sillä Jarmo hokasi asian heti, kun osasin itse tehdä sen oikein.

Toisena juttuna otettiin pysähdystä luoksetulossa. Sitä ennen otettiin muutama jäävä istuminen. Huomasin itse sen, että luon koiralle jännitteen sillä, että otan pieniä ja varovaisia askelia, paketti ei meinannut pysyä kasassa ollenkaan vaan koko jäävä levisi kuin väripanos käsiin, pienestäkin virheliikkeestä.

Kun vedin itse syvään henkeä ja otin reippaita askelia Jaska jäi istumaa, kuin tatti. Jälleen täytyy ihailla pojan hienoa ohjaajansa lukutaitoa, joka varmasti jokaisella koiralla löytyy.

Luoksetulosta pysähdystä harjoiteltiin ensikertaa ja sain hyviä eväitä myös liikkeen jatkamiseen. Tärkeintä olisi itse olla nopea reagoimaan, sillä mulla on tapana olla sata vuotta myöhässä reaktiossa. Jaska oivalsi tänkin asian hyvin ja oli innoissaan mukana, sillä tavallisen luoksetulon sijaan tapahtuikin jotain jännää!

Koulutuksesta jäi tosi hyvät fiilikset taas, Jarmo oli super ja ohjaaja oivalsi taas kaikkea uutta. Nyt täytyy erityisesti myös keskittyä siihen, että koirat ymmärtää, ettei palkka tai kehu tarkoita vapautusta vaan käyttää vapautussanaa selkeämmin. Myös se, että ensin tulee kehu, sitten palkka järjestys pitäisi iskostaa syvälle aivosopukoihin.

Ehkä jos laitan tokokirjan tyynyn alle kaikki iskostuu päähäni nukkuessa? Toivoa sopii! Kun tulin kotiin treeneistä koitin seuraamisoppeja Räyhään ja Sisuun, molemmat toimi hyvin, Sisu ihan loistavasti, vautsi mikä kontakti tytöllä! Räyhällä oli pieniä keskittymisvaikeuksia, kun linnut laulo ja elämä oli niin ihanan keväistä, mutta jaksoi lopulta keskittyä pieniin pätkiin.

Tässä vielä kevennykseksi muutama kuva eilisistä kevään ihmettelyistä: