Vietin viime sunnuntain poikapennun kanssa eläinlääkärissä alkaneen flunssan vuoksi ja saimme mukaamme antibiottikuurin. Ajoittain pentu oli parempi ja ajoittain se tuntui menneen huonompaan suuntaan, paraneminen oli kaiken kaikkiaan häilyvää ja varmasti stressaavaa sekä pennulle, että myös meille huolestuneelle kotiväelle.
Kaikki näytti ihan hyvältä ja paraneminen eteni, vaikkakin pikkuhiljaa, kunnes eilen myöhään illalla pentu alkoi mennä huonompaan suuntaan, se alkoi hiljalleen hiipua, vaikkakin yritti viimeiseen asti olla reipas alkoi pennusta näkyä väsymisen merkkejä.
Eläinlääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen tilanne kuitenkin rauhoittui ja pentu nukahti uudelleen, sovimme käyvämme aamulla näyttämässä pentua ja sopimassa siitä jatkammeko lääkehoitoa vai päädymmekö nukuttamaan pennun.
Intensiivisestä hoidosta huolimatta huomasimme aamuyön ruokintavuorolla pennun nukkuneen rauhallisesti pois ja siirtyneen autuaammille metsästysmaille.
Kävimme taas heti aamulla paikallisella eläinlääkäriasemalla, saimme alustavaksi diagnoosiksi sen, että pojalla on ollut synnynnäinen vajaatoiminta todennäköisimmin munuaisissa ja flunssa aiheutti elimen lopullisen pettämisen. Tämä olisi todennäköisesti tapahtunut ennemmin tai myöhemmin. Teimme kuitenkin kaiken voitavamme pennun puolesta, aina se ei vain riitä. Tarkempaa tietoa saamme asiasta, kun jatkotutkimukset on saatu päätökseen. Haluamme mahdollisimman tarkan selvityksen siitä, mikä poikaa vaivasi.
Taistelu pojan sairautta vastaan on ollut huolentäyteinen ja raskas, vielä tehohoitoa raskaampaa on illalla soittaa ja kertoa pojan varanneelle perheelle suru-uutinen.
Olemme todella järkyttyneitä ja surullisia pienen pojan poismenosta, mutta nyt on kuitenkin aika keskittää huomiomme neljään reippaaseen tyttöön, jotka kaipaavat päivä päivältä enemmän seuraa ja huomiota. Palaan asiaan tyttöjen kuulumisten ja kuvien muodossa myöhemmin, nyt en yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa tämän enempää.
Hyvää juhannusta,jos en palaa asiaan ennen sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti